Elokuun 1. päivä Gamvikin ylängöllä uusia vesiä tutkailemassa kera ystävien. Kävelimme kohdejärven rantaan ja olimme jo jatkamassa eteenpäin, kun havaitsimme ihan sattumalta liikettä erään puron suulla. Ei muuta kuin teleskooppivapa heittokuntoon. Koska keli oli utuinen niin ajattelin, että jotain pinkkiä ja mahdollisimman ärhäkkää väriä. No mikäpä olisi sen ärtsympi kuin sinipinkki Tuksu. Nakkasin loton kalojen yli ja heti oli eka kiinni. Kaveri heitti seuraavaksi, mutta ei sattunut kohdilleen. Parvi liikahti ja heitin uudelleen. Taas oli rautu kiinni. Aikamme siinä yritimme vielä parvea yhyttää, mutta katosivat jonnekin.
Matka jatkui toiselle järvelle ja parin heiton jälkeen iski Tuksuun pieni taimen. Päivän mittaan tuli kokeiltua muitakin vieheitä, mutta ehdottomasti paras oli Tuksu ja kaikki saamamme taimenet sillä tulivat. Yksi hyvänkokoinen rautukin ystävällä oli kiinni, mutta se menetettiin. Päivän päätteeksi palasimme aamun rautupaikalle ja oli sovittu, että seurueemme toistaiseksi vielä saaliiton jäsen, saa heittää ensimmäisen heiton ja vieheenä mikäpä muukaan kuin Tuksu. Heitto ja naps. Niinpä vain olivat taas raudut virrassa ja vedestä nousi Tuksulla päivän viimeinen ja suurin kala – 1,01 kg rautu.
Aamulla saadut raudut olivat kokoluokkaa 300-500 g, taimenet 200-600 g.
Upea päivä!
